Tuntuu vaan, että kaikki makaa sun harteilla..
Että vain sä voit muuttaa asiat.
Mutta miten?
En jaksa enään yrittää korjata asioita.
Mitä ikinä teenkin, se ei ole ikinä tarpeeksi.
Mikään ei ikinä riitä.
Aina uudestaan ja uudestaan päädyt takaisin pohjalle, josta matkasi alkoi.
Kerran sain olla onnellinen, luulin että se kestää ikuisesti, luulin että mikään ei muuttuisi.
Mutta se ei tietenkään kestänyt. Niinkuin ei mikään.. kestä ikuisesti. Paitsi mun rakkaus sua kohtaan..
ei varmaan ikinä haihdu, ja oon pahoillani, en oo täydellinen, mut et oo säkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti