Angsti on tällähetkellä kaukana takanapäin, olen päässyt monen asian yli, vaikka luulin
että haavat eivät ikinä arpeutuisi, mutta niin kävi, ja olen siitä älyttömän onnellinen! (:
Tällä viikolla oon käyny kuvailee Susannaa ja Nuuttia,
ratsastellut itsekkin melkein joka päivä ja monta kertaa olen tajunnut istuvani ulkona auringonpaisteessa kuuntelemassa musiikkia!
Täällä kotona pitelen peukkuja, että reilun viikon päästä oleva pääsykoe Asikkalassa menisi nappiin ja pääsisin sisään!
Tää on nyt tällänen tosi lyhyt postaus, joku päivä joku ihan "aihepostauskin", mutta lähinnä tulin sanomaan että:
Mun sydän on särkyny ehkä nyt.
Sä et oo ikinä tuntenu sellasta tunnetta.
Mutta joku päivä..
säkin tiiät miltä se tuntuu.
Ja sillon mun sydän on jo paikattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti