En oo pitkään aikaan ollu onnellisempi, oikeesti.
Mut mua pelottaa, yks mun läheinen sairastaa tautia jossa myös kuolema on läsnä ja se laittaa mut miettimään että kuinka kauan aikaa loppujen lopuksi on? 5-vuotta? 10? 50?
Ja mua pelottaa että... entä jos menetän kaikki?
Kaikki ne jotka merkkaa mulle tosi paljon.
Mutta kaiken tän huolehtimisen keskellä osaan kyllä olla iloinenkin.
Iloitsen pienistä asioista ja nauran.
Miten nauraminen ja hymyileminen voikaan olla niin ihanaa?
Aikaisemmin se oli jotenkin vaikeaa, enkä ikinä nauranut tosissani, niin nyt kun sen "osaa" ja nauru tulee oikeasti jostain syvältä, niin kuinka hyvältä se voi tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti