Maailma sun kanssa on jotenkin mullistavaa, tai no onkohan mullistava oikea sana, valaisevaa on ehkä parempi.
Ku katon sua ku teet jotain ihan arkipäivästä asiaa, rapsutat mun koiraa, syöt, luet, pelaat, ihan mitä vaan,
niin mä tunnen kuinka vaan rakastan sua vaikka meillä ei helppoo ookkaan eikä varmast tuu ikin oleekkaa.
Mieti, siellä tavattiin ekan kerran missä tänäänkin oltiin.. siellä salissa, sillon ku kävelit
ovesta sisään. Siitä on nyt yli puoltoista vuotta, ja sillon mulla ei ollut mitään hajuakaan
mitä tulisit merkitsee mulle, mitä mä tulisin merkitsee sulle.
Rakastan sitä kun vaan istutaan hiljaa ja silitän sun päätä.
Rakastan sitä ku ylpeenä pidät mua sun kainalossa kaikkien edessä.
Rakastan sitä kun pidät mua kädestä.
Rakastan sitä kun suutelet mua pitkään, hitaasti, nopeesti, intohimosesti, pienesti,
huulille, kaulalle, nenään,hiuksiin ihan mihin vaan.
Rakastan sitä kun juoksen sua karkuun nauraen.
Rakastan sitä kun kutitat mua vaan sen takii et haluut nähä mun hymyilevän.
Rakastan sun hymyäs.
Rakastan sua tuoksuas.(inhoon sun sukkien tuoksua..)
Rakastan sitä kun saadaan aina asiat selviks.
Rakastan sitä kun oot niin väärä mulle, ja just siks niin oikee.
Mä rakastan sitä että rakastat mua,
mä rakastan sua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti