Kaverini piti kevätjuhlassa puheen, jonka aikana tajusin kuinka paljon oikeasti pidin koulusta,
luokkakavereistani, rinnakkaisluokkalaisistani ja jopa joistakin opettajista.
sanottavan, juttelin kavereiden kanssa ja nauroin.
Kuinka vapauttavaa olikaan nauraa! Nauraa rakkaiden
ihmisten keskellä, vilkuttaa yhdelle parhaalle ystävälleni,
joka istui vielä katsomossa, hymyillä hänelle ja tuntea ole-
vansa elossa ku nimeni sanottiin ja kävelin vastaanottamaan todistuksen, kätellemään rehtoria, halaamaan luokanvalvojaani ja halaamaan apulaisrehtoria.
Vaikka koulun loppuminen haikeaa olikin, olin iloinen siitä että se oli ohi.
Jäähyväislaulun aikana heilutimme ilmassa ruusujamme, ja
minulla oli olo, että sillä hetkellä ketään ei syrjítty vaan nauroimme yhdessä.
Ulkona halailin ihmisiä ja muistin lauseen rehtorimme pitämästä puheesta "nähkää jokapäivä jokin kaunis asia".
Ja tajusin kuinka kauniita kaikki kaverini ovat. Se lämmön tunne jonka heistä saan, on sekin kaunista. Illalla kun en juomiseni jälkeen tajunnut enään mistään mitään, kuinka kaunista olikaan nähdä hänet edessäni, kun tajusin hänen olevan todellinen, eikä unta, vaikka hän ei minun ollutkaan.
Eilis iltana tein montamonta asiaa jotka tänään kaduttavat, mutta kai sekin kuuluu elämään, eikö kuulukkin?
Ja jos musta alkaa kulkea juoruja, että sanoin sitä ja sanoin tätä, niin sekin kuuluu elämään, vai mitä?
Aloittaessani kirjoittaa tätä, katsoin ulos ikkunastani ja näin hämähäkinseitin, johon aurinko paistoi.
Se kimmelsi auringossa.
Ja jos mitään muuta kaunista en tästä päivästä löydä, niin se oli kaunis.
vautsi ihana teksti tää inka! :) <3 täytyyki pitää mielessä toi "nähkää jokapäivä jokin kaunis asia".
VastaaPoista