Vaikka edelleenkin oon ihan "in löööööve" ^^
Mutta tajusin, että vaikka rakkaus ei olisikaan molemminpuolista, siitä voi silti nauttia, eikö?
Voin nauttia hänen naurustaan?
Voin katsoa häntä ja ajatella hetkiä jotka koimme
yhdessä?
Ja ainahan voi unelmoida.
Sitä ei kukaan voi minulta kieltää, vaikka mikään
ei tulisikaan muuttumaan, unelmat voin aina pitää.
Ja kymmenen tai kahdenkymmenenkin vuoden päästä voin selata kroniikkaa(9.luokkalaisten vihko
joka sisältää kaikki ysiluokkalaise ja kommentteja
heistä) ja katsoa kirjoittamiani kommentteja
ja hymyillä ajatellessani häntä?
Dreams and memories
will be live
forever.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti