Voi huhhuh.. Vihdoin alkaa tuntuu et paine ja stressi hellittää.. Kuinka rentouttavaa on oikeesti vaan puhua asioista, vaikka se ei aina helppoo oiskaan..
Ja oudointa on se, että pikkuhiljaa, hitaasti ja varmasti mun itsevarmuus kasvaa.. Ei se taivaissa oo yhessä eikä kahessa yössä, mutta kyllä se tästä, mulla on kuitenkin ihminen joka rakastaa mua varmaan paljon enemmän kuin ikinä voin ite tajuta ja se ei rakastais mua jos en ois just tällänen, voi vitsi, miksi se on aina niin vaikea sisäistää?!
Ja taas sitten heti perään epävarma olo huoh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti